Ulkoilua

Heippis,
Taisin päästä kirjottamisen makuun..
Oltiin tänään Markuksen kanssa kävelyllä, mä olin sauvoilla. Yritin epätoivosesti taas saada mun selän lihaksia avautumaan, mut ei vissiin onnistunut. Mulla taitaa olla taas rintalasta tulehtunut, voin sanoa et ei oo mitään maailman mukavinta. Ja tähän kipuun ei auta kyllä mikään. Tää kipu tuntuu välillä kylkiluissa, tai ainakin niiden välissä, molemmissa rintalihaksissa ja olkapäissä. Sanotaanko näin et tuun pian hulluksi kun kokoajan särkee :(.

Mä niin toivoisin, että tulis lisää lunta, rakastan talvea, kunhan vaan on lunta ;).
Odotan niin paljon joulua ja lunta Fiilistelen nytkin joululauluja kuuntelemalla.

Rakkautta vai ei?

Moi,
oon tässä pohtinut hiljattain moniakin asioita.
Tuntuu, että viime vuonna tähän aikaan oli mielessä vain ja ainoastaan sali, fitness ja muu kuntoilu hömppä. Nykyään taas availen paljon mielummin sisustuslehtiä, tai netttisivuja. Onkohan mullekkin tullut se kuuluisa kyllästyminen kaikkeen salihommaan jne..?
Muutamat kuuluisat bloggarit ovat tästä jo kirjoittaneetkin. Mahtoiko se salilla käyminen ja bloggaaminen siitä olla vain muodissa silloin? Tuntuu että nykyään meillä vaihtuu sisustus mielummin kuin menen salille. Tietenkin kyllä mä pidän edelleen jotenkin kunnostani huolta, mutta sen vain huomaa kun ei enää ole niin hinkua salille.
Ehkä tämä sisustaminen on kanssa vain joku ohimenevä hullutus.

No mutta aiheeseen, tuntuu että olen vihdoin saanut kodin sisustuksen sellaiseksi kun haluan sen olevan.
Välillä iltaisin hiippailen katsomaan miten keittiön, sekä olohuoneen jouluvalot loistaa pimeässä. En tiedä mitään sen ihanampaa kuin siisti ja kaunis koti. Vielä ihan täydellisestä olohuoneesta puuttuu yksi pöytälamppu, sekä toiset paneeliverhot. Ja ehkä otan toisen hyllyn pois seinästä, en vain tiedä kumman..
Heh, taisin juuri kumota omat ajatukseni täydellisestä kodista, mutta niinhän se on sillon kun joku on valmis niin mieleen tulee heti toinen homma.

Makuuhuoneeseen pitäisi vielä saada harmoniaa, en vain ole keksinyt että miten sen hoidan. Joudun varmaankin myymään työpöydän ja ostamaan pienemmän tilalle. Sekä ehkä repimään tapetin pois ja maalaamaan sen muulla värillä. Ja ehkäpä myös maalaamaan yöpöydät. Ja näin taas huomaan, etten ole mihinkään tyytyväinen..
Tavallaan rakastan meidän kotia, mutta toisaalta tuntuu, että haluaisin koko ajan muuttaa kaikkea täälllä. Rakkautta siis vai ei ? Tiedä häntä.

Kodin sisustus on ihanaa, mutta se tuntuu ikuisuus tehtävältä. 

Onkohan mulla kohtalotovereita..?

-Mile

Marraskuu

Tälläkertaa en jaksa kirjoitella kauheasti, joten kuvat voi kertoa tarinaa.